Syksyn aikana tuli monta kertaa mietittyä sitä miten vaikea on kestää nykyisen tekniikan kehityksen mukana. Vaikka periaatteessa osaan asiat, mitä tässä projektissa tuli vastaan, niin täytyy tunnustaa ettei minusta enää ole tekijäksi. SirIppo pisti koodin kasaan päivässä - minä olisin asiaa ihmetellyt viikon. Saanut sen toki toimimaan, muttei läheskään niin hyvin - ylläpidon kannalta - kuin 17-vuotias nuori mies. Masentavaa...
Graafinen suunnittelu on tietenkin oma tieteen eikun siis taiteen lajinsa. Siitä ei sen enempää jotkut osaavat minä olen täysin puusilmä. Masentavaa...
Yhteisöllinen oppiminen - tuo hieno sana. Osoitti kyllä voimansa tässä projektissa. Oppilaani ovat perustaneet yhdistyksen: www.paradoksi.org. Porukassa on mukana kymmenkunta aktiivista jäsentä ja pojat jakavat auliisti tietojaan ja kokemuksiaan. Tämähän on todellakin uuden sukupolven tapa oppia. Ympäristö on kaiken lisäksi avoin oppimisympäristö - oppilaille - KalkkisOpet eivät jäseneksi pääse... Masentavaa...
Kaiken huipuksi eilen vanha opiskelukaverini tuli vierailulle. Timo on Tieturin -konsultteja, jota kiinnostaisi välillä siirtyä käytännön duuniin sovelluskehitystehtäviin. Työnhaku prosessi tuotti masentavan lopputuloksen - olemme jo liian vanhoja. About 50-vuotias on auttamattomasti ulkoa tämän alan työmarkkinoilta. Masentavaa...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Hah!
Tätä se on kun ei seuraa aikaansa. Tulipa amatöörimäinen olo. Pojat ovat jo pystyttäneet omin päin oman blogi + postipalvelimen ja me vielä opettelemme blogin käyttöä:))
Fiksut tekee mitä haluaa - muut mitä osaa. ...ja eikun opettamaan..
Post a Comment